Emmi Peltonen avaa kisakautensa Kazakstanin Nur-Sultanissa järjestettävässä ISU Challenger Series "Denis Ten Memorial" -kilpailussa. Naisten lyhytohjelmakilpailu käydään torstaina alkuillasta ja vapaaohjelma perjantaina.

Kisaa voi seurata livestreamista

Tulosseuranta

Emmin lyhytohjelman pisteet 53,71, vapaaohjelman pisteet 107,20. Yhteispisteet 160,91 toivat sijan 4./10.

Sirkan matkakertomus

Keskiviikko 27.10.2021

Täällä ollaan, pitkän ja vaiherikkaan matkan jälkeen! Lähtö kohti tuntematonta alkoi tiistaina aamuyöllä klo 04.00. Mukana kansiollinen papereita, joista ainoat ymmärrettävät ovat rokotustodistus ja vaadittu negatiivinen testitulos. Kentällä hyvästelin haikein mielin matkalaukkuni: nähdään 12 tunnin kuluttua – tai sitten ei.

Matkustusdokumenttien lisäksi lähtövaiheessa tuli olla myös maskit hallussa. Lähtöä edeltävänä iltana sinkoilin vielä kaupoissa, sillä lentoyhtiö Air Astanan virkailija lähestyi viestillä, joka sisälsi kaksi erilaista numerokoodia koneessa sallituille maskeille. Oikeanlaiset maskit löytyivät lopulta apteekista.

Välilasku tapahtui Frankfurtissa, jossa oli tiukat ja järjestelmälliset tsekkaukset. Oli kiva tavata Alina ja Valtter tyttärensä kanssa. Sama kohde, ihanaa! Muitakin iloitsemassa uudesta kokemuksesta!

Kone laskeutui Kazakstanin pääkaupunkiin Nur-Sultaniin iltayhdeksältä. Heti aluksi tarkistettiin terveysdokumentit. Siitä selvittiin. Sitten rajatarkastus. Minulla oli nuo paperit: 45 sivua tekstiä, josta en ymmärtänyt mitään. Ne tuli kuitenkin esittää virkailijalle. Siinä sitten meni tovi jos toinenkin. Ihan parasta oli, kun virkailija kysyi jotain näyttäen papereita. Vastausta oli vaikea etsiä kun en tekstiä ymmärtänyt. Ja lopulta viimeisenä pullahti esiin laukkuni. Kärsineenä, ja vähintään yhtä ryytyneenä kuin minä itsekin.

Lipsahti lähelle ilta yhtätoista ennen kuin olimme hotellilla. Upea, henkeäsalpaavan pramea Hilton Astana otti meidät väsyneet vastaan. Ilmeisesti joku vielä väsyneempi tataari oli ollut hotellissa ennen meitä, kun oli laitettu tuen varaan lasikaappiin (katso kuva). Vihdoin puoliltaöin sain painaa pääni tyynylle.

Aamu valkeni keskiviikkona kauniin aurinkoisena. Ulkona oli pikkupakkanen, -4°, ja turkoosin värinen taivas. Avuliaiden järjestäjien toimesta selvittiin upeaan jäähalliin. Puitteita ei kyllä voi moittia. Harkat mukavasti väsyneillä jaloilla. Istuksin siinä käytävän ainoalla tuolilla odottelemassa urheilijaa pukkarista. Sinä aikana kolme eri henkilöä kävi kysymässä minulta jotain. Siispä olen ilmeinen kameleontti, joka sulautuu paikalliseen joukkoon. Tai hei kotijoukot – sanokaa ihmeessä jos näytän jo maatuskalta!

Kisaterveisin,

Sirkka

Torstai 28.10.2021

Täällä sitä sattuu ja tapahtuu! Eilen illalla, kun olin jo vetäytynyt yöpuulle, sain viestin Alina Mayer-Virtaselta: harjoitusten ja kisojen aikataulut olivat muuttuneet. Olin minäkin virkani hoitanut ja käynyt infossa kysymässä muutoksista ja luistelujärjestyksistä. Ystävällinen kilpailunjohtaja lupasi ne lähettää ihan henkilökohtaisesti sähköpostiin. Kiitos ja kumarrus. Ja todentotta, luistelujärjestykset tulivat kyllä, mutta aikatauluista ei kuulunut pihaustakaan. Onneksi yhteistyö toimi ja kiitos Alinan, olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Ennen kisaa ehdin käväistä viereisessä hulppeassa ostoskeskuksessa. Merkkiliikkeitä silmänkantamattomiin. Sorruin tuhlaamaan ja ostin herkullisen näköisen wienerin ja pari virvoketta. Kun katsoin kuittia, huimat 700 tengeä oli kulunut. Help! – Mikä kurssi? Summa vastasi vajaata 1,5 euroa, joten varsin helpolla pääsin.

Ruokakaupasta ulos tullessa vastassa oli jääkaukalo, ja siellä minikokoinen Zamboni jota ajoi punainen Super Mario. Luistelijoita riitti. Varmasti hyvä paikka jättää lapset sinne hoitoon. Tuplahyöty: opit luistelemaan ja pääset shoppailemaan.

Emmi kisasi ensimmäistä kertaa sitten vuoden tauon. Vaikka lyhkäriin tulikin virheitä, olin silti hänestä ylpeä. Ei ole helppoa tulla ensikoitokseen tällaisen matkan päähän. Nyt on uusi alku ja ki-

satuntemusten läpikäyntiä. Paljon tunteita mutta yhtälailla taitoa, joka odottaa puhkeamistaan rutiinin myötä. Sitä odotan innolla!

Sirkka

Kuvat: Sirkka Kaipio

Perjantai 29.10.2021

Tänään päättyi jääseikkailumme hienossa Nur-Sultanin jäähallissa. Kultaisen katon alla kelpasi luistella. Valaistus oli huima! Vaikka pisteiden näkökulmasta ei nyt aivan jumbotronin kaltaista ilotulitusta tullut, kisa meni mallikkaasti.

Emmi tsemppasi hyvin päivän kommelluksista huolimatta: Olimme verryttelyn jälkeen odottamassa luisteluvuoroa verhojen takana välikäytävällä. Emmin suoritusvuoro oli kolmantena. Ryhmän ensimmäinen luistelija sai pisteet ja yhtäkkiä kuulutettiin Emmin nimi. Hän lähti rynnimään hallin puolelle kun minä puolestani sotkeuduin tuplakerroksiseen paksuun samettiverhoon. Päästyäni pinteestä urheilijan perään, näytti kollega, että ei hätää, väärä hälytys! Sydän kurkussa ja kehon läpi meni "kylmät". Palasimme takaisin käytävälle ja samassa Emmin nimi kuulutetaan uudelleen...

Voitte hyvin kuvitella urheilijan pään sisäisen myrskyn sekä valmentajan hikeä valuvat kainalot. Sen verran siinä suhattiin edestakaisin.

Emmi suoriutui ohjelmastaan mallikkaasti hermonsa halliten, ja tuleva näyttää hyvältä. Vielä jäi parannettavaa, joten hyviä pisteitä on tulossa!

Kehon lämpö on nyt mitattu joka kerran halliin tultaessa. Turvatoimet ovat olleet mittavat ja maskeja on jaettu ja myös pidetty. Paikallisen taitoluisteluliiton johtaja Dianaan muodostui hyvä suhde. Hän on auttanut joka asiassa henkilökohtaisesti. Juuri äsken sain häneltä sähköpostin koskien huomista lähtöä kotia kohti.

Kisa on nyt osaltamme käyty. Mielenkiintoinen kokemus ja uusi maa. Vähän jää haikeus ja ikävä –ihan paras sänky hotellissa! Aamulla kun avasin ikkunan, sen takana pyöri ihmepallo vaihtuvine väreineen ja kuvineen. Seuraava ihmepallo lentää viheriöllä jos sää sallii. Kuitenkin tämän reissun jälkeen keho huutaa happea. Sitä ennen matkaan kahdelta yöllä Suomen aikaa ja siitä sitten toivottavasti lauantaina iltasella kotiin.

Kisaterveisin, Sirkka